Anne Kettunen Sisulla ja sydämellä

Politiikka ihastuttaa ja vihastuttaa

Vaalit lähestyvät ja peli käy kovaksi. Politiikan lieveilmiöistä osa harmistuttaa ja osa innostaa.

Olen lähtenyt aikanaan mukaan politiikkaan rakentaakseni parempaa maailmaa. Naiiviltahan se kuulostaa, mutta politiikassa tarvitaan idealismia. Valitsin puolueen, jonka kanssa olin eniten samaa mieltä ja jonka ideologiassa ei ollut minulle merkittäviä kynnyskysymyksiä. Puolue ei ole mielestäni täydellinen. "Täydellinen" puolue olisi sellainen, jossa on jäsenenä vain 100% samaa mieltä kanssani olevat. Ei mikään puolue ole sellainen, jossa kaikki ovat keskenään täysin samaa mieltä kaikesta. Tai sitten olisin yksin sen puolueen jäsen. Ei kovin tehokasta ja en usko, että sillä olisi kovin laaja kannattajakunta.

Olen siis periaatteellisesti sitä mieltä, että lähes kaikkien eduskuntapuolueiden ideologioissa on jotain hyvää. Lisäksi kaikki nämä puolueethan tavoittelevat samaa, haluavat rakentaa parempaa yhteiskuntaa meille kaikille. Keinoista ja painotuksista ollaan joskus enemmän ja joskus vähemmän samaa mieltä. Lisäksi parhaat keinot maailman parantamiseen löytyvät usein keskustelemalla muiden kanssa, perehtymällä asioihin ja hankkimalla tietoa eri näkökulmista. Vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeää.

Omaa puoluevalintaani en ole oikeasti katunut, vaikka jotkut asiat ovat välillä harmittaneet. Olen pyrkinyt vaikuttamaan puolueen sisällä niin, että minulle tärkeät teemat – kuten sukupuolten välinen tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja yksinelävien asema – olisivat tärkeitä teemoja myös puolueelle ja puolueen kansaedustajat pyrkisivät ajamaan myös näitä asioita. Joskus on harmittanut, mutta onnistumisiakin on tullut paljon. Viime puoluekokouksessa 2014 keskusta otti myönteisen kannan translain uudistamiseen, yhdistykseni teki tästä aloitteen. Puoluehallituksessa puolustin keskustan ehdotusta yksinelävien kotitalousvähennyksen korottamisesta.

Politiikassa en pidä siitä, että toisen puolueen esittämät ajatukset ammutaan suoraan alas ilkkuen ja v***len. Keskustelematta, harkitsematta, pohtimatta. Tämä on toki hallitus-oppositiopolitiikan kupletin juonikin. Hallitus esittää, oppositio räksyttää. Keskustan kuluneesta oppositiokaudesta olen silti ylpeä. Olemme aina pyrkineet esittämään omaa malliamme, me emme ole vain vastustaneet kaikkia esityksiä.

Minä toivoisin, että myös vaalitaistelua käyvät puolueet kunnioittaisivat enemmän toisiaan. Tai kunnioittavathan ne puolueet, mutta niiden jäsenet välttämättä eivät. Minusta Suomen ongelmia ei ratkota sillä, että kisataan siitä kumman puolueella on nasevammat jutut. Minusta Suomi pelastetaan ratkaisuja tarjoamalla ja toisia kuuntelemalla. Ymmärrän, että vaalitaiston luonteeseen kuuluu väittely ja sitä pidänkin arvossa.  Tuloksetonta vänkäämistä ja allasampumista en jaksa, enkä tykkää. Haluan pitää katseen omassa pallossa.

Siksi irtisanoudun lokavaaleista ja lokakampanjoinnista ja haastaan kaikki muutkin ehdokkaat ja tukijoukot tekemään saman! Demokratian edistämiseen ja yhteisen hyvän rakentamiseen ei kuulu, että pilkataan tai tarkoitushakuisesti loataan muita ehdokkaita tai puolueita. Meidän kaikkien arvokasta panostamme tarvitaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

ulf fallenius

Kyllä vaan kyllästyy ikuisiin lupauksiin mistä ei edes 1% toteudu yrittäjän kohdalla vaan lukema on -100%.

Toimituksen poiminnat